Suomalainen

Kävelen kotiin kaverilta. Joku satunnainen pyöräilijä pysähtyy viereeni ja tarjoaa kyytiä tarakallaan. Minä kieltäydyn. Olihan se hieno ele, mutta en ole niin luottavainen, että menisin istumaan tuntemattomien tarakalle. Pyöräilijä jää pyöräilemään hitaasti viereeni ja toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää. Toivotan takaisin sitä samaa, sillä Suomen itsenäisyys on merkittävä asia itsellenikin, asunhan täällä.

Sen jälkeen pyöräilijä alkaa kysellä uteliaisuuttaan. Mistä päin olen, miltä tuntuu asua Suomessa ja niin edelleen. Minä vastaan kohteliaasti. Siellä synnytty, sieltä kotoisin ja Suomessa asuttu vaippaiästä lähtien. Siis olen suomalainen, sanoo pyöräilijä. Niin kai, vastaan jotain tuohon tyyliin. Pyöräilijä menee pois ja minä jään miettimään sanojani ja vastauksiani ja pyöräilijän sanoja.

Todellisuudessa en nimittäin tunne itseäni suomalaiseksi. Minä en näytä suomalaiselta, minulla ei ole sama kulttuuriperintö kuin suomalaisilla, arvomaailmani - vaikka Suomessa olenkin asunut - on otettu sieltä sun täältä ympäri maailmaa (toisin sanoen ei ole puhtaasti suomalainen), sydämeni on myös siellä sun täällä ympäri maailmaa, isovanhempani eivät sotineet Suomen puolesta eikä minua ulkomailla osata tunnistaa suomalaiseksi eikä edes länsimaalaiseksi. Eroan suomalaisista siis todella paljon.

Samalla aloin miettiä sitä, että miksi suomalaiset tahtovat omia minua itselleen. Ymmärrän, että on suuri kunnia ja kohteliaisuus suomalaisten puolelta, että he hyväksyvät minut yhtenä heistä, mutta toisaalta onko sitä välttämättä osoitettava nimittämällä minua suomalaiseksi? Etenkään kun en voi olla varma siitä, olisivatko he samaa mieltä enää, jos teen jonkun suuren rikoksen. Miten uutisotsikot minua nimittäisivät, jos jäisin kiinni esimerkiksi pahoinpitelemästä naapuria, potkimasta koiria tai vaikka (Jumala minua siltä ja näistä muistakin teoista varjelkoon) murhaamasta ihmisiä? Vähän arvelen, että olisin silloin maahanmuuttajanuori, islamisti (hyi tuota sanaa) tai ulkomaalaistaustainen suomalainen tai jos jotakin muuta nimeä käytettäisiin, niin se ei olisi ainakaan pelkkä "suomalainen".

Kaikkein mieluiten olen siis se, mistä vanhempani tulevat. Vaikka arvostan suomalaisia ja heidän kulttuuriaan, en pysty täydellisesti koskaan sulautumaan heidän joukkoonsa. Eihän se haittaa? Saanhan asua täällä, tehdä töitä, opiskella ja siitä huolimatta säilyttää tietoisuuteni omista juuristani, pysyä korkeintaan ulkomaalaisena suomalaisena?