Lähi-idän viisas narri

Luettuani Aini Linjakummun teoksen Islamin globaalit verkostot löysin itselleni ennestään tutkimattoman aihepiirin: islamilaisen huumorinkerronnan. Erityisesti viehätyin kirjassa lyhyesti esiteltyyn mulla Nasraddinista. Kuka on tämä Lähi-idän kansanperinteen kuuluisimmaksi veijarihahmoksi tituleerattu hahmo, josta en ollut ennen kuullutkaan?

Internethaku tuo tulokseksi runsaasti (joskin yllättävän vähän suomen- ja englanninkielisiä) osumia, joista useimmissa toistellaan samoja yksityiskohtia: mulla Nasraddin tunnetaan Turkissa nimellä Hocan ja muissa arabimaissa häntä kutsutaan nimellä Dzuha. Hänen tempauksensa ovat yleensä harmittomia ja hyväntahtoisia. Hän on ”viisas narri”, jonka epärationaalisen toiminnan ja ajattelun takana piilee syvää viisautta. Mulla Nasraddinista on ilmestynyt myös ihan oma kirjansa, Jaakko Hämeen-Anttilan kokoama ja suomentama Viisas narri – tarinoita mulla Nasraddinista, jota en kuitenkaan saanut käsiini paikallisesta kirjastostani. Olisi mielenkiintoista tietää lisää tästä aiheesta, saada luetuksi edes tuo edellä mainittu kirja. Varsinkin suomen- tai englanninkielistä materiaalia islamilaiseen huumoriin liittyen on osunut silmiini valitettavan vähän.

Tässä vielä näyte Nasraddinin viisaudesta:

Kaksi miestä kinasteli mulla Nasraddinin ikkunan alla keskellä yötä. Nasraddin
nousi ylös, kietoutui pelkästään peitteeseen ja ryntäsi ylös lopettamaan
metelin. Kun hän yritti selvittää juopuneiden miesten kinastelun syytä, toinen
heistä sieppasi Nasraddinin peitteen ja molemmat juoksivat karkuun. ”Mistä ne
miehet kiistelivät?”, Nasraddinin vaimo kysyi kun hän palasi sisään. ”Sen täytyi
olla peitto. Kun he saivat sen, riitely loppui.”

Lisää aiheesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mulla_Nasraddin
http://wapedia.mobi/fi/Mulla_Nasraddin
http://ip1.com/imagina/info/nasraddin.html

Ystävä

Olen onnekas ihminen. Minulla on paljon hyviä tuttuja ja kavereita. Minua ympäröivät ihmiset, joista pidän ja jotka luullakseni tykkäävät minusta. Olisi niin ihana kutsua heitä ystäviksi. Olisi niin ihana olla heille läheinen.

Ongelman tekee kuitenkin yksi asia. Me uskomme eri lailla. Nyt en kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisin muita huonompina kuin mitä itse olen. Oikeastaan kyse on päinvastaisesta tunteesta. Minä tunnen pettäväni kaverini.

Kun olemme yhdessä, aikaa kuluu ja me tuemme toisiamme tämän elämän asioissa. Yritämme kannustaa toisiamme opiskelussa ja kovassa yrittämisessä. Tänään parin opiskelijatutun voimin olen jaksanut tehdä sellaista, mistä olisin luopunut yksin ollessani. Ulkoapäin kaikki näyttää hyvältä.

Sitten tulee ilta ja me erkanemme toisistamme. Mietin päivän kulkua. Mietin, miten ihania ihmisiä olen kohdannut. Mitä enemmän ajattelen tuttujani, sitä huonommaksi kaveriksi itseni tunnen. Se johtuu siitä, että minä ajattelen paljon pidemmälle, siihen aikaan, kun yksikään meistä ei enää kävele Maan kamaralla.

Itse ainakin toivoisin, että voisin tavata nykyisiä ystäviäni vielä kuoleman jälkeen iloisissa merkeissä. Haluaisin kohdata heitä Paratiisissa, olla heidän naapurinsa ja yhdessä muistella aikaa tässä elämässä. Haluaisin nähdä heidät onnellisena. Mutta vaikka kuinka haluaisin todistaa tämän tapahtuman, niin minkä vuoksi suuni pysyy mykkänä, tekoni huomaamattomina ja uskoni aste heikkona? Minkä vuoksi en yrittäisi auttaa kavereitani löytämään itselleen upean asunnon, suuremman maapläntin, kuin minkä he ikinä voivat omistaa Maassa, ja hienot ruuat, kun niiden saavuttaminen on kuitenkin todella yksinkertaista? Ennen kaikkea miksi en yrittäisi näyttää heille tien, jossa sekä he että Jumala olisivat tyytyväisiä? Ymmärtävätkö he, etten voi kutsua itseäni ystäväksi ennen kuin olen yrittänyt kertoa heille kaikesta tästä?

Unelmani on yksinkertainen. Ehdotuksen tekeminen on sitä vaikeampaa. Ehdotuksen, joka alkaisi sanoilla: "Etkö sinäkin haluaisi tavata minua Paratiisissa?..."

Haram-poliisit aloittaa

Tervetuloa Haram-poliiseihin!

Blogiin voi liittyä kuka tahansa, joka tuntee itsensä mukavaksi, avarakatseiseksi muslimiksi ja josta tuntuu, että olisi kova halu päästä kirjoittamaan johonkin omia juttuja, pakinoita, artikkeleita jne.

Mukava on sellainen henkilö, joka vain on mukava. Eli mukava olet todennäköisesti myös sinä, joka luet tämän tekstin nyt. Avarakatseisuus tarkoittaa puolestaan tietenkin sitä, että tulkitset Koraania miten itse tykkäät, tilanteen tullen osaat luopua huivista/parrasta, pari drinkkiä (alkoholia tietenkin) ei haittaa ja muutenkin omaat sen verran modernin näkökulman, että olet valmis haukkumaan kaikkia konservatiivisia muslimeja lyttyyn.

No ei vaisinkaan, tähän blogiin haluaisin saada ihan oikeaa asiaa eikä tarkoitus olisi alkaa muuttamaan islamia, kun Jumala on antanut sen meille niin täydellisenä, kaikki ylistys siitä kuuluukin Hänelle. Mikä se oikea asia sitten on? Se tarkoittaa asioita, jotka muslimina kiinnostavat sinua itseäsi. Jos se on naisten oikeus, ihan ok. Jos se on miesten oikeus, sekin on ok. Jos se on lasten hoito, umman ongelmat, hyväntekeväisyys, matkustaminen, ruoka, hauskanpito, artikkeleiden kääntäminen, suomalaisuus jnejne niin kaikki on ok. Pääasia on, että koet kirjoittamasi asiat enemmän tai vähemmän merkityksellisinä etkä lähettele hirveästi toisten tekelyksiä tai haukkuisi muita. Mitään oppineita me emme ala leikkiä täällä, mutta jos tunnet itsesi sellaiseksi, sinäkin olet tervetullut.

Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen resistanssi@gmail.com ja tiedustella sitä, pääseekö mukaan toimintaan. Toivoisin voivani kerätä tänne blogiin mahdollisimman monta mahdollisimman erilaista muslimia, että voisimme aloittaa kahakan eikun siis saada paljon hyviä kirjoituksia laajasta aihepiiristä.

Lopetan tähän tällä kertaa, ettei tule liikaa tekstiä. Tervetuloa kirjoittelemaan, siskot ja veljet, ja tervetuloa tänne lukemaan kaikki muut.