Olen onnekas ihminen. Minulla on paljon hyviä tuttuja ja kavereita. Minua ympäröivät ihmiset, joista pidän ja jotka luullakseni tykkäävät minusta. Olisi niin ihana kutsua heitä ystäviksi. Olisi niin ihana olla heille läheinen.
Ongelman tekee kuitenkin yksi asia. Me uskomme eri lailla. Nyt en kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisin muita huonompina kuin mitä itse olen. Oikeastaan kyse on päinvastaisesta tunteesta. Minä tunnen pettäväni kaverini.
Kun olemme yhdessä, aikaa kuluu ja me tuemme toisiamme tämän elämän asioissa. Yritämme kannustaa toisiamme opiskelussa ja kovassa yrittämisessä. Tänään parin opiskelijatutun voimin olen jaksanut tehdä sellaista, mistä olisin luopunut yksin ollessani. Ulkoapäin kaikki näyttää hyvältä.
Sitten tulee ilta ja me erkanemme toisistamme. Mietin päivän kulkua. Mietin, miten ihania ihmisiä olen kohdannut. Mitä enemmän ajattelen tuttujani, sitä huonommaksi kaveriksi itseni tunnen. Se johtuu siitä, että minä ajattelen paljon pidemmälle, siihen aikaan, kun yksikään meistä ei enää kävele Maan kamaralla.
Itse ainakin toivoisin, että voisin tavata nykyisiä ystäviäni vielä kuoleman jälkeen iloisissa merkeissä. Haluaisin kohdata heitä Paratiisissa, olla heidän naapurinsa ja yhdessä muistella aikaa tässä elämässä. Haluaisin nähdä heidät onnellisena. Mutta vaikka kuinka haluaisin todistaa tämän tapahtuman, niin minkä vuoksi suuni pysyy mykkänä, tekoni huomaamattomina ja uskoni aste heikkona? Minkä vuoksi en yrittäisi auttaa kavereitani löytämään itselleen upean asunnon, suuremman maapläntin, kuin minkä he ikinä voivat omistaa Maassa, ja hienot ruuat, kun niiden saavuttaminen on kuitenkin todella yksinkertaista? Ennen kaikkea miksi en yrittäisi näyttää heille tien, jossa sekä he että Jumala olisivat tyytyväisiä? Ymmärtävätkö he, etten voi kutsua itseäni ystäväksi ennen kuin olen yrittänyt kertoa heille kaikesta tästä?
Unelmani on yksinkertainen. Ehdotuksen tekeminen on sitä vaikeampaa. Ehdotuksen, joka alkaisi sanoilla: "Etkö sinäkin haluaisi tavata minua Paratiisissa?..."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tervehdys!
VastaaPoistaOletko ajatellut, että ystävilläsi saattaa jo olla jokin uskonto jota he tunnustavat. Ehkä he ovat buddhalaisia ja uskovat pääsevänsä Nirvanaan, tai kristittyjä ja uskovat pääsevänsä taivaaseen, tai hinduja ja uskovat uudelleensyntymään. Saattaa olla, että ystäväsi loukkaantuvat, jos haluat tarjota heille jotain joka sotii jo heillä olevaa uskoa vastaan. Ethän sinäkään halua, että joku yrittää muuttaa sinun uskonnollisia käsityksiäsi.
Otto
Aivan pakko kommentoida tuohon ylläolevaan kommenttiin!
VastaaPoistaOlen muslimi (tai siis nimellisesti, omat elämäntapani ovat sitä luokkaa ettei hyvää muslimia saa minusta tekemälläkään, mutta..) ja minua ei ole pahemmin koskaan häirinneet esim jehovan todistjien lippuset ja lappuset joita he tunkevat käteen joka nurkassa ja pudottelevat postilaatikosta. Ei minua se loukkaa. Ei minua loukkaa, että joku esittelee minulle uskontoaan, mutta: LOUKKAANNUN siitä, jos joku jeesus-pelastaa-hihhuli tulee repimään kauluksista ja huutamaan päin naamaa raamatusta ja käyttäytyy aggressiivisesti. Näin on tapahtunut ja voin sanoa, että en kyllä näyttänyt mitenkään muslimilta (siis jos ajatellaan että kaikki muslimitytöt käyttää huivia ja näyttää arabeilta, vaikka asia ei näin aina suinkaan ole).
Eli sanonpa,että blogisa kirjoittelu on sen verran kesyttä puuhaa verrattuna siihen mitä ns. jeesustelijat puuhaavat rautatieasemilla ja ostareissa.
Punahilkalle: En tiedä millaiset "kriteerit" sinulla mahdollisesti on siihen millaista kirjoittajaa haet. Olen ns. syntymämuslimi ja näin vanhemmiten otan uskonnon aika löyhästi, vaikka uskonnon asiat kiinnostaa kyllä kovasti ja olen kova keskustelemaan asioista. Tiedän kyllä islamista paljon (en kuitenkaan kaikkea) ja olen innokas ottamaan asioista selvää ja luen paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
En tiedä haittaako sinua, jos blogissasi kirjoittaa sellainen, joka ei käytä huivi, polttaa tupakkaa, pukeutuu hieman epäsiveästi (tai miten kukaan haluaakaan määritellä sen, tosin minihametta ja minitoppia päälleni ei saa sitten väkisinkään), juo satunnaisesti alkoholiakin. Tällä hetkellä mulla menossa ns. villivaihe, jos Luoja suo, niin vanhempana olen fiksumpi ja oppinut virheistäni, ja insha'llah, jos Luoja suo, pidän enemmän kiinni islamista. Tällä hetkellä, häpeän sanoa, kiinnostuksen kohteeni ovat muualla.
Olen 19-vuotias jos ikäkin merkkaa :D
Ja btw, olen ex-eurabian kirjoittaja. Ennen käytin huivia ja noudatin ainakin pääpiirteittäin uskontoa, mutta sekin oli vain vanhempieni takia. Eli uskonto oli pakkopullaa. Kun ns. vapaaksi pääsin, kaikki heitettiin nurkkaan.
Muttamutta, olisin kuitenkin innolla mukana :)
En kerkeä vastaamaan kauheasti, koska pian tenttikausi alkaa. Mutta ainakin minun kriteerini läpäiset kirkkaasti ex-eurabia, sillä mielestäni edellinen blogisi oli mainio ja minulla oli itse asiassa ikävä sinua :). Mukava, jos uskallat kirjoittaa tänne, sillä varmasti jokainen saa kuraa niskaansa blogia kirjoittaessa :). Niin kauan kuin noudattaa yleisiä hyviä tapoja, ei mielestäni pitäisi olla ongelmia (siis jos läpäisee kriteerit kans).
VastaaPoistaMmm... joo ja itselläni on vaisu vaihe blogin kirjoittamisessa.. joten anteeksi, jos tämä tuntuu hiljaiselta. Elämään mahtuu vain niin paljon muutakin nykyään. Mutta lisäilenpä sinua mukaan, pääset insha Allah kirjoittamaan.
Niin ja voisinko saada sähköpostisi selville, niin voin lähettää kutsun? Osoitteenihan on resistanssi@gmail.com.
VastaaPoistae-mail osoitteeni on sonjab7@gmail.com, joten lisäilepä :)
VastaaPoistaTällä hetkellä mulla on aikaakin kirjoittaa ja panostaa teksteihin, mutta tammikuussa kun koulut alkaa niin pittääpä panostaa siihen kouluunkin, mutta me kaikki tiedämme mitä se tarkoittaa ;D No ei vais :D Yritän kuitenkin parhaani mukaan olla aktiivinen. Kiitos että saan olla mukana =)